Vesihuoltotyöt etenevät ja viimeisiä metrejä rakennetaan Mannerheimintien ja Nordenskiöldinkadun risteyksen tuntumassa. Vaikka Mannerheimintien ja Nordenskiöldinkadun risteys näyttääkin tällä hetkellä työmaalta, kesän jälkeen liikkuminen helpottaa jo.
Tähän mennessä tehtyä
Ensin purimme ja rakensimme kiskoalueen ja asensimme kiskot. Sen jälkeen pääsimme rakentamaan maan alla kulkevia vesihuoltolinjoja ja kaivoja sekä laidoilla jalankulkualueilla sijaitsevia kaapeleita.
Nordenskiöldinkatu sai nimensä geologiaa tutkineelta professorilta. Sattumaa tai ei, kallion kanssa mekin siellä parhaillaan työskentelemme.
Edessämme on metrin verran kalliota, jota joudumme louhimaan linjojen tieltä.
Myös vanhaa tekniikkaa risteilee maan alla kuin spagettia lautasella: paljon ja sikin sokin.
Nämä käytössä olevat putket ja kaapelit tekevät työstä hidasta: kalliota ei voi joka kohdassa räjäyttää, vaan se pitää poistaa hitaammin kiilaamalla.
Ahdasta on, mutta ollaan saatu uudet putket kivasti kuitenkin mahtumaan sekaan.
Mitä risteyksessä tapahtuu seuraavaksi?
Työ ei ole valmis: vielä on kaivettava putket Nordenskiöldinkadun poikki, joten liikennettä ruuhkauttavia poikkeusjärjestelyjä tarvitaan edelleen heinäkuussa.
Kun kaivuutyö etenee kaistoilla, liikenne ohjataan kaivannon ohi.
Päivisin liikennevalot ovat poissa käytöstä ja liikenteenohjaajat opastavat ajoneuvot yhtä kaistaa pitkin.
Iltaisin liikennevalot laitetaan päälle ja ajoneuvot ylittävät kaivannon ajosiltoja pitkin.
Kaivuutyön eteneminen aiheuttaa varmasti häiriötä ja saattaa ajoittain lisätä ruuhkaakin. Toki heinäkuun pienemmät liikennemäärät voivat tuoda helpotusta.
Lopuksi risteykseen rakennetaan vielä uudet pinnat: asfalttia väylille ja kiveyksiä niitä erottaville alueille.
Miksi koko risteys on pitänyt laittaa säppiin?
Siellä missä rakennetaan syvälle, eivät voi ajoneuvot ja jalankulkijat kulkea.
Myös rakentaminen vaatii työtilaa: kaivinkoneet sekä kuorma-autot maakuormineen.
Kaistat taas kapenevat jo pitkän matkaa ennen risteystä, jotta liikenne saadaan ohjattua turvallisesti yhtä kaistaa pitkin eri suuntiin työmaan ohi.
Mahdollisimman paljon kaistanvaihtoja halutaan saada etäämmälle työmaasta, sillä sen kohdalla autojen kuljettajilla on paljon havainnoitavaa.
Olisiko työn voinut suunnitella jotenkin niin, että jonoja ja ruuhkia ei olisi syntynyt?
Risteyksen järjestelyjä on suunniteltu pitkään ja olemme varmoja, ettei täysin ruuhkatonta lopputulosta ole olemassa.
Loppujen lopuksi meidän pitää joka tapauksessa kaivaa kymmeniä metrejä putkia viiden metrin syvyyteen ja pilkkoa kallio tieltämme läpi risteyksen.
Viimeistään kesän jälkeen tilanne risteyksessäkin kuitenkin helpottaa. Liikenne palautuu ennalleen viimeistään syksyllä, kun remontti alkaa valmistua ja ratikat pääsevät palaamaan raiteille.